Launo Haapamäki Ajankohtaisista aiheista rehellisesti, tunteella ja suomen kielellä.

Luontosuhdettamme tulisi vahvistaa

Kiihtyvällä tahdilla digitalisoituvalla yhteiskunnalla on puolensa. Elämä helpottuu monella tapaa, kun jopa kodinkoneet alkavat keskustella verkossa. Samaan aikaan teknologiasta tulee yhä kiinteämpi ja välttämättömämpi osa elämäämme. Enemmän ja enemmän, vuodesta toiseen. Ihminen ei biologisena olentona perustarpeineen pysy täysin mukana kelkassa. Voimakkaan digitalisoitumisen lieveilmiöt lisääntyvät ja se muovaa maapalloa ja elämää. Teknologian käyttöä pitäisi pystyä myös hillitsemään, jotta tarpeeton käyttö vähenisi ja aikaa suunnattaisiin myös elämän “perusasioille” sekä rauhoittumiselle. Ihmiset tarpeineen ja mielenkiinnon kohteineen ovat tietysti erilaisia, mutta iso osa lienee samaa mieltä siitä, että hengähdystauko teknologiasta tekisi ihan hyvää aika ajoin.

 

Samaan aikaan suomalaisten suhde luontoon on muuttunut. Arvostamme sitä yhä, sen antimia ja esimerkiksi jokamiehenoikeuksia, mutta ajan viettäminen luonnossa fyysisesti on vähentynyt. Maassa elää yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole kokemuksia siitä, miltä luonnon keskellä oleminen tuntuu tai he eivät ainakaan muista tällaista tunnetta. Suomi kaupungistuu ja on selvää, että hektinen kaupunkielämä syö sijaa luonnolta. Luonnossa liikkumisella on kuitenkin valtavasti hyviä puolia ja varsin vähän negatiivisia. Luonnossa ajan viettäminen lisää hyvinvointia, rauhoittaa mieltä ja madaltaa stressitasoja sekä verenpainetta. Luontosuhteen vahvistamisella olisi myös merkittäviä kansanterveydellisiä vaikutuksia pitkällä tähtäimellä, puhumattakaan esimerkiksi yksittäisen vanhuksen tai sairaan kokemuksista parhaimmillaan. Luonnossa voi vain istua ja kuunnella, syventyä kirjallisuuden pariin, lenkkeillä tai esimerkiksi keräillä sieniä ja marjoja. Eikä puun halailussakaan mitään vikaa ole!

 

Tilanne on muuttunut varsin nopeasti. Olen itse alta kolmekymppinen ja muistan hyvin ajan ennen kännyköitä, internetiä ja jopa tietokonetta. Lapsena aika kului pääosin ulkona touhuten. Muistot ovat rakkaita ja kiinteä osa myös aikuisuuttani.

 

Nykykehitystä vastaan ei voi eikä tarvitse taistella. Sitä tarvitaan, hallitusti. Luontosuhteen aitoa merkitystä ihmisten hyvinvoinnille ja yhteiskunnalle ei pidä väheksyä vaan kunnioittaa. Kestävä luontosuhde on joka tapauksessa kasvava osa myös “uutta maailmaa”, kun ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään erilaisin keinoin ja rakennamme entistä ympäristöystävällisempää tulevaisuutta.

 

On tärkeää vahvistaa erityisesti lasten ja nuorten suhdetta luontoon. En tarkoita paluuta menneisyyteen, vaan kestävän luontosuhteen rakentamista nykypäivän tarpeisiin sopivalla tavalla, tasapainottamaan muuta arkea. Päiväkotien ja koulujen ohjelmassa pitäisikin olla tulevaisuudessa huomattavasti enemmän toimintaa luonnon keskellä ja niin, että lapsille ja nuorille syntyisi mielenkiintoisia elämyksiä ja hyviä muistoja luonnon monipuolisista mahdollisuuksista. Luonto on ihmiselle tasapuolinen taustasta riippumatta. Hektinen arki kaipaa aitoja rauhoittumisen sekä pysähtymisen hetkiä, joita pelkkä uni ja lepo eivät korvaa. Meidän on tarjottava lapsille ja nuorille mahdollisuus olla omia itsejään, ilman jatkuvaa stressiä ja painetta. Se luo heille mainion pohjan kasvaa osaksi yhteiskuntaa ja rakentaa omalta osaltaan entistä kestävämpää suhdetta ihmisen ja luonnon välille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat