Puolustuksesta huolehtiminen on turvallisuustyötä tärkeimmillään

Suomi liittyi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2011. Eduskunta hyväksyi liittymisen äänin 110-47. Liittymistä kritisoitiin kovasti jo aikanaan, sen sijaan esimerkiksi tuolloinen presidenttimme ajoi aktiivisesti Suomen liittymistä sopimukseen. Päätös liittymisestä on tullut kalliiksi ja vaatinut pelotevaikutteen korvaamista hyvin eri tyyppisillä moderneilla ratkaisuilla aina lennokeista hyppy- ja viuhkapanoksiin sekä raketinheitinjärjestelmään. Sikäli uudet järjestelmät ovat täyttäneet niille asetetut tehtävät ja tuovat uusia kykyjä Suomen puolustusvoimille, mutta voidaan vain arvioida, kuinka paljon resursseja olisi säästetty muihin puolustusvoimien kriittisiin tehtäviin tai materiaalihankintoihin, jos edulliset jalkaväkimiinat olisi säilytetty.

Globaalisti jalkaväkimiinat ovat tietysti iso ongelma. Niitä on joka lähtöön; eri laatuisia ja ikäisiä, eri tarkoituksiin. "Miinapeltoja" maailmalla edelleen riittää ja niiden uhreiksi joutuu päivittäin jopa 15-20 ihmistä. Se on paljon! On kuitenkin virhearvio ajatella, että Suomessa riski olisi ollut samanlainen. Miinat ovat olleet laadukkaampia, niitä on huollettu, vanhentuneet poistettu käytöstä ja miinojen sijoituspaikat olisi tositilanteessa merkitty ylös. Lisäksi on muistettava, että miinanraivaustekniikkakin on kehittynyt huomattavasti. ja siihen on Suomessa aina ollut tarkat suunnitelmat. Sopimukseen liittymisen puolesta äänestäneet tekivät toki jalon, mutta varsin ideologisen ja imagollisen päätöksen, jota ei ollut loppuun asti harkittu kansallisen turvallisuutemme näkökulmasta. Oltiin sinisilmäisiä. Mietin aika ajoin myös sitä, kuinka moni puolesta päättäneistä oli tarkasti perillä puolustusvoimiemme toiminnasta, yleisestä puolustusstrategiasta, iskukyvyistä, resursseista ja päätöksen vaikutuksista näihin? Maanpuolustus on yksi tärkeimmistä ellei tärkein kansallinen tehtävä. Ellei uskottavaa maanpuolustusta ole, voi olla pidemmällä aikajänteellä turhaa murehtia sote- tai sotu-uudistuksiakaan. Karua, mutta tähän meidän on kuitenkin varauduttava. Olemme Venäjän naapuri ja se ei siitä mihinkään muutu. 

Nykyisellä hallituskaudella puolustusvoimien suorituskykyyn on panostettu vahvemmin ja strategisesti järkevästi. Suomi vahvistaa yhteistyötään tärkeiden kumppanimaiden kanssa, on lisännyt sodanajan vahvuuttaan kytkemällä esimerkiksi rajajoukot tiiviimmäksi osaksi sodanajan joukkoja ja jatkaa edelleen jalkaväkimiinojen pelotevaikutteen korvaamista moderneilla järjestelmillä. Viimeksi on esimerkiksi testattu jopa 80 kilometriin ohjautuvaa rakettia. Aikaisemmin Suomen ilmavoimille on esimerkiksi hankittu ilmasta-maahan kyky iskeä JASSM-risteilyohjuksilla jopa yli 300 kilometrin päähän. Lisäksi on hankittu mainittuja viuhka- ja hyppypanoksia, uudenlaisia tykistöammuksia ja niin edelleen. Kaikilla on oma roolinsa jalkaväkimiinojen pelotevaikutuksen korvaamisessa.

Suomessa on parhaillaan käynnissä kaksi erittäin merkittävää puolustushanketta; Laivue 2020-hanke sekä HX-hävittäjähanke. Lopputuloksena Suomelle hankitaan neljä monitoimikorvettia, joihin on suunniteltu muun muassa uudenlaista torpedojärjestelmää. Lisäksi hankitaan 64 monitoimihävittäjää, joilla olisi tarkoitus puolustaa ilmatilaa 2060-luvulle saakka. Toivoa sopii, että koneita lopulta hankitaan ainakin tuo määrä, sillä selvästi pienemmällä määrällä pelotevaikutus ja iskukyky laskisi huomattavasti. On myös muistettava, että koneita ei samaan aikaan voi 64 taivaalla lennellä…osa on aina huollettavana, korjauksessa, muussa tehtävässä kiinni tai varalla. Hävittäjiä ei voi myöskään osittain korvata esimerkiksi älykkäällä tykistöllä tai droneilla, koska ainakin toistaiseksi miehitetty monitoimihävittäjä on vielä suorituskyvyltään droneen verrattuna aivan omaa luokkaansa ja tykistö puolestaan on turha ellei ilmatilanhallintaa ole. Näihin voisi pureutua ehkä toisessa kirjoituksessa tarkemmin.

Kaksi mainittua hanketta ovat pienelle Suomelle strategisesti elintärkeitä. Siksi päättäjiltä vaaditaan äärimmäistä huolellisuutta, vastuullisuutta ja pitkäjänteisyyttä niistä päätettäessä. Sinisilmäisyyteen ei kerta kaikkiaan ole varaa ja miinasopimuksen kokemuksista on opittava. Ideologiat on laitettava syrjään ja katsottava tilannetta puhtaasti puolustuksemme ja turvallisuutemme näkövinkkelistä. Viime aikaiset globaalit tapahtumat puhuvat myös karua kieltä siitä, mihin Suomenkin on valitettavasti yhä varauduttava. Onneksi olemme kaukaa viisaina huolehtineet puolustuksestamme kohtuullisen hyvin.

Jälkikäteen voi todeta, että mennyt on mennyttä ja hyväksyn aikanaan tehdyn ratkaisun luopua jalkaväkimiinoista. Pelotevaikutusta on saatu osittain korvattua monipuolisilla ratkaisuilla. On kuitenkin selvää, että vastaaviin valintoihin ei ole edellytyksiä jatkossa ja toivottavasti tarvettakaan ei tule. Jo pelkästään taloudelliset vaikutukset ovat olleet erittäin merkittävät.

 

Laivue 2020- ja HX-hävittäjähankkeisiin palaan varmasti tarkemmin tuonnempana…mieliaiheistani kun puhutaan.

LaunoHaapamki
Hämeenlinna

Yhteisistä asioista kiinnostunut hallintotieteiden maisteri (pääaineena kunta- ja aluejohtaminen) ja strategiapäällikkö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu