Launo Haapamäki Ajankohtaisista aiheista rehellisesti, tunteella ja suomen kielellä.

Perhepolitiikkaa perheitä kuuntelemalla - valtion sanelu ei lisää syntyvyyttä

Seuraava hallitus lähtee uudistamaan perhepolitiikkaa. Korkea aika onkin ja puolueet ovat jo aloittaneet pelin esittelemällä näkyvästi ja kuuluvasti omia ideoitaan. Keskustelu pyörii ehkä eniten perhevapaiden sukupuolijakautumisen ympärillä, jota halutaan ohjata valtion toimesta tasa-arvon nimissä. Tavoite on ymmärrettävä. Kuitenkin sen sijaan, että lisättäisiin “automatic” valtion pakko-ohjausta ja sukupuolikiintiöitä, pitäisi uudistamisen lähteä kohderyhmästä sekä heidän toiveistaan ja tarpeistaan. En usko, että valtion sanelupolitiikka ja miesten “pakottaminen” kotiin edistää syntyvyyttä. Tavallaan tuntuu, että julkinen keskustelu sekä demonisoi suomalaista isää että pitää äitejä kyvyttöminä osallistumaan perheen päätöksentekoon tasaveroisena.

Kyse ei ole miesten aseman vaan perheiden oman, yhteisen tahdon suojelemisesta ja kunnioittamisesta. Marraskuun lopulla julkaistun Väestöliiton perhebarometrin vastaajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että perheiden pitäisi saada päättää itse vapaasti ja joustavasti perhevapaiden käytöstä. Perheitä, isiä ja äitejä on erilaisia ja niin on myös tarpeita. Oleellisempaa onkin perhepolitiikan uudistaminen niin, että tarjolla on monipuolisia ja räätälöityjä keinoja, joilla tukea kokonaisvaltaisesti perheitä.

Ymmärrän hyvin julkisessa keskustelussa vallitsevaa huolta äitien työllisyydestä. On syytä muistaa, että taustalla ovat perheiden yhteiset päätökset. En usko, että Suomi on tänä päivänä patriarkaalinen yhteiskunta, jossa miehet sanelevat. Maamme on yksi tasa-arvoisimpia, jossa isät kunnioittavat vastuutaan yhtä lailla kuin äiditkin. Ei ole syytä “teollisesti” muokata tai yhtenäistää perheiden tapaa elää perhearkea, vaan jättää vastuu ja monimuotoisuus perheille itselleen. Ne kykenevät valtion ohjausta paremmin tekemään päätöksiä oman perheensä hyväksi.

Perhepolitiikan uudistaminen pitää nähdä kokonaisvaltaisena muutoksena. Työmarkkinajärjestöjen kanssa on käytävä vuoropuhelua työelämän ja perheen arjen yhteensovittamisen keinoista. Työaikojen pitäisi joustaa, osa-aika- ja etätyömahdollisuuksia pitäisi parantaa, kotihoidontukea kehittää ja varhaiskasvatuksen laatuun sekä saatavuuteen kiinnittää erityistä huomiota, samoin kuin perheiden taloudelliseen selviytymiseen esimerkiksi lapsilisäjärjestelmää tai asumisen tukemista tehostamalla.

Oleellista on myöskin lisätä valistusta vanhemmuudesta, vastuusta ja faktoista. Perheen perustamisessa on kyse erittäin isosta päätöksestä sekä muutoksesta, jossa yhteiskunnan tuki on välttämätöntä.  Valistuksen lisäksi pidän tärkeänä, että niin vanhempien kuin myös lasten ja nuorten hyvinvointi nähdään entistä tiiviimpänä osana perhepolitiikkaa. Henkisestä jaksamisesta on huolehdittava aivan samalla tavalla kuin vaikkapa lapsilisien maksatuksesta; sen on oltava automaatio. Lasten, nuorten sekä vanhempien henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on ennalta-ehkäisevää perhepolitiikkaa, joka vahvistaa Suomen asemaa perheystävällisenä maana ja lisää osaltaan syntyvyyttä. Parhaimmillaan se myös säästää ihmishenkiä ja paljon rahaa. Jokaisen henkilökohtaista vastuuta omasta elämästään ei voi eikä toki pidäkään ohittaa.

Syntyvyys olisi saatava jälleen kasvuun ja se mikä nykyaikana sitä merkittävästi rajoittaa on arjessa tapahtuneet isot muutokset. Elämme työn murrosta, jossa työn saaminen ja pitäminen on entistä epävarmempaa ja työ vaatii jatkuvaa lisäkouluttautumista. Teknologian kehitys pyyhkii pois vanhoja ammatteja kiihtyvällä tahdilla ja epävarmuus omasta selviytymisestä on lisääntynyt. Arkikin on hektisempää, koska olemme jatkuvasti tavoitettavissa ja entistä enemmän kiinni teknologiassa. Yksilökohtaiset paineet ovat kasvaneet ja työntekijöiden hartioilla on yhä suurempi taakka muun muassa väestörakenteen muutosten vuoksi. Oman lisämausteensa tuo yksilöiden arvojen muutokset; omaa vapaa-aikaa, yleistä vapauden tunnetta ja harrastuksia arvotetaan entistä korkeammalle suhteessa moniin muihin arvoihin. Osa murehtii sitä, miten lapset pärjäävät maailmassa, jossa on nykyisin niin paljon pahaa, murehdittavaa tai suorittamista. Oleellinen kysymys onkin, miten näitä huolia voitaisiin helpottaa koko elämän mittaisella polulla? Ei elämä ennenkään varmasti helppoa ollut, mutta oli se ainakin toisenlaista. Entistä ja nykyisyyttä ei edes pidä vertailla, vaan ongelmia on ratkottava tavoilla, jotka istuvat nykypäivän perheiden ja yhteiskunnan tarpeisiin sekä taloudellisiin realiteetteihin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Melko vekkuli blogi keskustalaiselta, kun meillä on hallituksessa keskustalainen pääministeri ja perheministeri. Kuvailua mitä pitäisi ja ei pitäisi, mutta vähän konkretiaa. Mikä muuttuisi, jos kepuvetoisesti jatkettaisiin?

Käyttäjän LaunoHaapamki kuva
Launo Haapamäki

Perhepolitiikan linjoja ei ole Keskustassa lukittu ja omalta osaltani olen tuota mieltä, mitä kirjoitinkin. Mitä konkretiaan tulee, niin tässä ainakin pari asiaa: varhaiskasvatukseen pitäisi suunnata lisää resursseja laajentamalla esikoulu parivuotiseksi ja pidentämällä kotihoidontukea (mutta porrastamalla niin, että tuki alkuvaiheessa voisi olla suurempi). Perheillä on oltava vaihtoehtoja ja perhepolitiikkaan kannattaa sijoittaa.

Käyttäjän AnteroSmki kuva
Antero Säämäki

Hankkikoon lapsia ne, jotka haluavat.
Lapsettomilla ja lapsia saaneilla pitäisi olla oikeus päättää itse kehostaan.
Steriloimisen saamista on helpotettava.
Lisätietoja: http://steriloimislaki.blogspot.com

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Osaatko kertoa 5kpl perimmäisiä taloudellisia realiteetteja?

Käyttäjän LaunoHaapamki kuva
Launo Haapamäki

Realiteettien määrällä ei minusta ole niinkään merkitystä, joskin niitä varmasti on paljon enemmän (valtionlainojen korkokuluista lähtien) kuin osaisin kertoa. Oleellisinta on kuitenkin väestön ikääntyminen ja siitä aiheutuva sote-kulujen ja eläkemenojen kasvu, kun taas työssä käyvän väestön määrä laskee ja sitä kautta verotulokertymä ja valtion rahoituspohja heikkenee.

Yksi keino monista vaikuttaa tilanteeseen on parantaa ihmisten hyvinvointia. Niin fyysistä kuin henkistäkin. Tämän aiheen osalta vasta hitusen raapaisin pintaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset