Launo Haapamäki Ajankohtaisista aiheista rehellisesti, tunteella ja suomen kielellä.

Puolustuskyky ja sodankäynti

  • F-35
    F-35
  • Toisenlaista sodankäyntiä
    Toisenlaista sodankäyntiä

Vielä 1700- ja 1800-luvuilla sodankäynti perustui pääsääntöisesti (ei aina) tiettyihin herrasmies-sääntöihin. Parhaimmillaan sovittiin tietystä ajankohdasta kun armeijat asettuivat suoriin riveihin avaralle pellolle tietyn matkan päähän toisistaan. Tykit “esivalmistelivat” hyökkäystä ja rivistöt ampuivat toisiaan vuorotellen miesten seisoessa kurinalaisesti suorassa vuoroaan odottaen. Sotaa käytiin pääasiassa ratsuin, tykein, miekoin ja kertalaukeavin muskettikiväärein. Piilukko- ja nallikivääri olivat jo huomattavasti toimintavarmempia kuin varhaisemmat rataslukko- tai lunttukiväärit. Viimeksi mainituilla oli turha käydä sotaa kaatosateessa.

 

Tuosta ajasta on menty pitkälle ja herrasmiespeli on kaukaista historiaa. Sodankäynti on monimutkaistunut huomattavasti. Strategioilla ja asejärjestelmien edistyneisyydellä sekä synkkaamisella keskenään on entistä suurempi merkitys menestymiselle. Ei pidä kuitenkaan erehtyä, sillä esimerkiksi maaston hyödyntämisellä, erityisosaamisella, viekkaudella, kurinalaisuudella ja tavallisella rivisotilaalla on yhä valtava merkitys osana kokonaisuutta. Itseasiassa nykyaikaisen rivisotilaan merkitys on jopa suurempi kuin koskaan.

 

Pessimisti yleensä lyttää pienen maan mahdollisuudet puolustaa itseään. Sama pessimisti voi vedota ydinaseiden ylivoimaisuuteen. Miksi laittaa paljon rahaa asejärjestelmiin, kun emme kuitenkaan pärjää? Miksi emme hommaa vain rutosti ohjuksia puolet halvemmalla? Näin toteava ei välttämättä tunne riittävästi yksityiskohtia, ei halua niitä edes objektiivisesti arvioida tai saattaa vain olla persoonana skeptikko, joka kyllä keksii perustelunsa. Joku voi jopa uhata muuttavansa Ruotsiin. Hyväksytään se ja jatketaan.

 

Isänmaallisena ja asioihin kohtuullisesti perehtyneenä, mutta ilman tippaakaan kiihkoilua väitän, ettei Suomi ole mikä tahansa pikkumaa. Toisekseen kyse ei Suomen puolustuspolitiikassa ole ollutkaan siitä, että meillä voisi olla niin mahtava oma armeija, että voitamme kenet vain. Kyse on siitä, että armeijamme on niin uskottava ja kyvykäs, että hinta tänne hyökkäämiselle muodostuisi viholliselle aivan liian kalliiksi ja hyökkäys jää siksi tekemättä. Sellainen tilanne meillä onneksi on ja asian pitää näin myös säilyä. “Uskottava puolustuskyky on turvallisuustyötä tärkeimmillään” olen todennut.

 

Geopoliittinen asemamme ei ole muuttunut ja Venäjä on osoittanut hyödyntävänsä avoimet tilaisuudet. Itsenäisen maan velvollisuus on unohtaa sinisilmäisyys ja huolehtia puolustuksesta sekä kansalaistensa turvallisuudesta. Tämä ei ole sodan palvontaa tai uhittelua eikä estä hyviä poliittisia- tai kauppasuhteita. Kannatan hyviä suhteita myös Venäjään. Olisi täysin järjetöntä jättää harjoittelematta tai kehittämättä omia puolustusvoimia, ettei itse varustautuva naapuri vain suuttuisi. Venäjä arvostaa voimaa ja kyvykkyyttä. Se on heidän tapansa, eikä heitä voi verrata länsimaiseen kulttuuriin.

 

Edellä mainituista syitä tarvitsemme motivoituneita, kurinalaisia ja hyvin koulutettuja sotilaita,  toimivan huolto- ja täydennyslogistiikan, edistyneitä asejärjestelmiä, jotka synkkaavat hyvin keskenään, parhaat mahdolliset strategiat, tehokasta tiedustelutoimintaa sekä kyvyn hyödyntää maastoa oikealla tapaa oikealla hetkellä. Kaikkeen tähän myös pienellä Suomella on eväät ja edellytykset.

 

Kehitystä tapahtuu koko ajan

Suomi liittyi aikanaan jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Koska a) pitkä itärajamme ei ole mihinkään muuttunut eikä b) itänaapurimme ole jalkaväestä sekä maitse kulkevasta panssarivoimastaan luopunut, on Suomi viisaasti pyrkinyt tuota halpaa ja tehokasta pelotevoimaa korvaamaan. Olkoonkin, että panssarimiinoja Suomi saa edelleen käyttää. Olemme hankkineet uusina järjestelminä esimerkiksi viuhkapanoksia  (tulevaisuudessa mahdollisesti myös hyppypanoksia), JASSM-risteilyohjuksia, JSOW-liitopommeja, edistyneitä tykistökranaatteja, K9 Thundereita, vastatykistötutkia ja M270 raketinheitinjärjestelmiä kauaskantoisine raketteineen vastaamaan haasteisiin. Olemme myös uudistaneet sotilaskoulutustamme sekä taistelu- ja puolustustrategioita, joustavoittaneet mobilisointikykyämme, parantaneet kriisivalmiuksiamme, lisänneet reserviä sekä käynnistäneet merkittävät meri- ja ilmavoimien suorituskykyhankkeet, jotta Suomella olisi parhaat mahdolliset eväät puolustautua ja ylläpitää uskottavaa sekä ennaltaehkäisevää voimaa myös tulevaisuudessa.

 

Puolustusvoimien suurhankkeet

Laivue 2020 hankkeen tavoitteena on korvata seitsemän käytöstä poistunutta/poistuvaa alusta neljällä suuremmalla korvetilla, jotka kykenevät operoimaan matalissakin vesistöissä kaikissa olosuhteissa, miinoittamaan, torbedoimaan, upottamaan sukellusveneitä, suojaamaan kauppaliikennettä ja torjumaan niin meri-, maa- kuin ilmakohteitakin. Uusien alusten omasuojakin on entistä vankempi. Ilmavoimien HX-hankkeen tavoitteena on puolestaan hankkia suorituskyky koko maan kokonaispuolustusta silmällä pitäen. Ilmavoimien uusien hävittäjien on kyettävä torjumaan kohteita niin ikään ilmassa, maalla kuin merelläkin, välittämään tietoa toisilleen, taistelunjohtoon ja muille joukoille, vaikuttamaan kauas rajojen taakse sekä säilyttämään oman ilmatilamme riittävä hallinta. Kyse ei siis ole pelkistetysti mistään punaisen paronin aikaisesta toimintatavasta, jossa lennellään taivaalla konekivääri pauhaten tai Top Gun tyyliin ilmatorjuntaohjuksia väistellen. On se vielä sitäkin. Kyse on enemmänkin verkottuneesta kokonaisjärjestelmästä ja -puolustuksesta. Lisäksi koneita on oltava vähintään nykyiset 64 kappaletta, jotta koko maata kyettäisiin puolustamaan. On muistettava, että koneista aina vähintään kolmasosa on huollossa, suojassa tai muissa tehtävissä kiinni. Tappioitakin tulee...

 

Se kuuluisa skeptikko

No pessimisti tai skeptikko tietysti toteaa, että “Venäjä käyttäisi ydinasetta tai että kalustoa ja koneita on Venäjällä paljon enemmän.” Ydinasetta Venäjä tuskin haluaisi käyttää ellei samalla päättäisi tuhota tai vähintäänkin saastuttaa sekä Pietaria arvokkaine merisatamineen että mahdollisesti myös Moskovaa. Aina voidaan spekuloida esimerkiksi salkkupommeilla, joita vastaan on omia keinojaan. Tämä pohdinta kuuluu kuitenkin toiseen kirjoitukseen. Mitä koneisiin tulee, niin niitä toki enemmän onkin, mutta samat periaatteet pätevät myös naapuriin. Suomessa on luotettava parempaan osaamiseen, eikä Venäjällä ole edellytyksiä sitoa pelkästään yhdelle pienelle rintamalle kuin hyvin rajallinen määrä kalustoaan. Merkittävin osa on varattava etelämmäksi esimerkiksi Nato-joukkoja tai Turkkia vastaan sekä Siperiaan Kiinan vastaiselle rajalle. Kiinan, jolla on yhtälailla halu vahvistaa omaa asemaansa, muistaakseni lähes neljän miljoonan sotilaan aktiiviarmeija, reservissä yli 200 miljoonaa lisää, 3000 hävittäjää sekä äärimmäisen edistyneitä taistelujärjestelmiä.

 

Haasteitakin löytyy

Maanpuolustuksessa kyse on koko yhteiskunnasta. Maanpuolustustahdon on oltava vahva. Hyvin rajalliset resurssit pakottavat priorisoimaan ja arvottamaan asioita. Resurssit vaikuttavat myös siihen, kuinka paljon varastoja on mahdollista hankkia. Toistaiseksi tässä on kuitenkin onnistuttu kohtuullisen hyvin, mikä onkin puolustuskyvyllemme ja uskottavuudelle ensiarvoisen tärkeää. Haasteena näyttäytyvät myös esimerkiksi kansantalouden ja väestörakenteen paineet, maiden välinen kilpajuoksu toinen toistaan kehittyneemmissä asejärjestelmissä, hintojen nousu, yhteiskunnan arvomaailman muutokset sekä sellainen konkreettinen asia kuin merikuljetukset ja suomalaisen kauppalaivaston koko.

 

Näissä olosuhteissa tärkeää on, että koko yhteiskunta puhaltaa yhteen hiileen kaikkein tärkeimmässä kysymyksessä eli kansallisessa turvallisuudessa ja perustaa pitkälle vaikuttavat päätöksensä mahdollisimman objektiiviseen, asiantuntevaan, kattavaan sekä ennakoivaan tietoon, ei tunteisiin, vastakkainasetteluun tai henkilökohtaisiin agendoihin. Yhteen hiileen puhaltaminen ja hyvä toimintakulttuuri vaativat uudistumista myös puolustusvoimilta. Heitä koskevat samat eettiset hyvän hallinnon periaatteet kuin kaikkia muitakin julkisia, verovaroin operoivia virastoja ja siksi yksittäisetkin väärinkäytökset on selvitettävä uskottavasti ja nopeasti.

 

Suurilla päätöksillä on vaikutuksia jopa kymmenien vuosien päähän (vrt. Ruotsin päätös luopua yleisestä asevelvollisuudesta). On myös muistettava, että yhden päätöksen toimeenpano ja siitä saatava vaikutus voi niin ikään syödä useita vuosia tai jopa muutaman vuosikymmenen. Ennusteiden ja suunnitelmien kanssa on oltava liikkeellä ajoissa. Päätösten kanssa eletään pitkään.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Olemme hankkineet uusina järjestelminä esimerkiksi viuhkapanoksia (tulevaisuudessa mahdollisesti myös hyppypanoksia), JASSM-risteilyohjuksia, JSOW-liitopommeja, edistyneitä tykistökranaatteja, K9 Thundereita, vastatykistötutkia ja M270 raketinheitinjärjestelmiä kauaskantoisine raketteineen vastaamaan haasteisiin."

Viuhkapanoksia ja tykistön ammuksia lukuunottamatta listala olevia moderneja (hintavia) ammustarvikkeita on hankittu niin vähän, että ne on kulutettu loppuun jo ensimmäisen taistelun jälkeen.

Entäs sitten, kun tulee se 11. ryssä?

Puolustusvoimien suurhankkeet varmistavat sen, että jalkaväki (reservi) saa taistella edelleen modernisoidussa malli Cajanderissa.

Käyttäjän LaunoHaapamki kuva
Launo Haapamäki

Nostit Juha-Pekka esille tärkeän asian, nimittäin täydennyksen. Me ns. tavalliset tallaajat emme tiedä kauppasopimusten yksityiskohtia, mutta voisi kuvitella, että asiasta on ainakin jossain määrin sovittu jo sopimusten sisällä. Muussa tapauksessa täydentäminen tukeutuisi Suomen hyviin länsisuhteisiin. On silti totta, että täydennyskyky ja varastot saisivat olla selvästi vahvemmat.

Puolustusvoimien kaluston uusiminen noudattaa suunnitelmallista sykliä, jossa nyt on ilma- ja merivoimien vuoro. Maavoimia uudistettiin vuosituhannen alussa selvästi enemmän. Itse asiassa Leopard 2A6:t sekä K9 Thunderit ovat osoitus siitä, että ihan kaikki paukut eivät tälläkään hetkellä mene muille puolustushaaroille.

Toimituksen poiminnat